niin väsynyt että melkein oksettaa
istun, maailma ympärillä tyhjä
korvissa suhisee
jääkaapin hurina, tasainen
piirtää kuvioita minuun
toistuva liike, ne helvetin fraktaalit
tässäkin - ihoni alla, jälkinä sinusta
nämä tukahduttavat väsymyksen hetket
nämä palelun, vapinan, tyytymisen hetket
olen itsessäni kiinni tiukemmin
ja sanoissa, kudon niistä nuttua
vaikka luulisi, että intohimo ja aatteen palo
tekisivät luovaksi, ja ylivalottuneet kesät
en ehkä vihaa hiljaisuutta niinkuin luulin
en ehkä olekaan vain kirkkaita värejä, tulisielu
jos vaikka tästä hetkestäni jotain oppisin
----
(25.11.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti