Vuoden pimein päivä

kaukaisen jumalattaren paluu;
hetki talven hiljaisuudessa
levitän vaaleanvihreän lakanan
pöytäliinaksi, kevätnurmeksi
huviretkeläisten istua

tässä hetkessä ja kaikissa
maailmoiden välissä, rauhaton
tunnen kulkusuuntani, mutta
pääsenkö ikinä perille asti?

silti jalkani kantavat
paremmin kuin koskaan
olen avannut silmäni
maailmaa ja itseäni kohti
enkä pelkää varjoja enää

jumalattaren paluu, ja minun
vieraasta maasta, josta yritin
tehdä omaani toisen mieliksi

Jyväskylä 2.0

tuijotan apaattisena
haluaisin olla turta
kuten eilen, nauroinkin
en tiedä mitä tehdä
en osaa jatkaa tästä

tahdon jättää kaiken, kaikki
tyhjentää elämäni
mutta en voi, en saa
rakkaus syövyttää
minut sisältä ja ulkoa

edessäni haarautuu
mahdollisuuksien polku
kaikki tavat epäonnistua
kaikki tavat eksyä
kun koti ei tarjoa turvaa

(Kirjoitettu 10.9.2011)

Olisinpa lohtu

voi kun oppisin kirjoittamaan ilosta
niinkuin epätoivostakin kirjoitan!
että löytäisin sanat riemulle
kuvaamaan askelten keveyttä
en tahdo kätkeä tätä onnen huumaa

tahtoisin sanoa: avaa ruumiisi ikkunat
tulee sisään veden tuoksu
ja moottoritien kohina, ja meren
niille on meissä surun kalvamissa tilaa
täyttyä kauneudesta

minusta ei ole profeetaksi
mutta löysin sentään valokatkaisijan
kun olin ensiksi tottunut hämärään

Ajan tuuli; aamun pedot

tyhjää sisällä
istumme, tuijotamme
kohtaamme toisemme
valkoisena tekstinä mustalla

minä turkoosi, sinä punainen
puhumme järjestelmän virheistä
puhumme vuosista ja peloista
hei relaa, joskus on vaan nälkä!

kun tulee varhain vanhaksi
saa yllättävinä hetkinä
syntyä tuhkasta uudestaan
silmät suurina ilosta
nauraa itsensä hengästyksiin

taas valvoimme aamuun
ei malttaisi käydä nukkumaan
tehdäänkö vallankumous
heti huomenna?

Tuokiokuva

istun uuden kotini keittiössä
maanantai, aika matelee - rauha
ulkona omenapuu tulossa kukkaan

annan mieleni vaeltaa
sanoissa ja kasvoissa, ne muistan
ja pitkät, riehakkaat illat
hymyilen itselleni
jalkojeni juuressa koira
venyttelee, nukahtaa uudelleen

sataa
vähäeleinen, vailla vihaa, sääliä
vihreä maa, harmaa taivas
minun äitini silmien värit
ja ympärillä maailma, jonka kanssa
tulen sinuiksi vähitellen

Introspektio toiseen

tuntuu, että jos kertoisin
runoin siitä, mitä olen tehnyt
eivät uskoisi puoliakaan
vaikka eivät ne jutut niin ihmeellisiä ole
mutta aina jostain on vaiettava

vai suojelenko vain itseäni?
pelkäänkö reaktioita:
entä jos KAIKKI tietävät?
kahden puhun aina
avoimesti, tuntemattomillekin

kaikki ei tietenkään kuulu muille
mutta omakuvasta tulee
ärsyttävän reikäinen näin
sensuroin itseäni, ujosti vihjailen
siitä, minkä haluaisin huutaa ääneen

tavoitan itseni
parhaiten aina matkalla jonnekin
ja jumalani, sateessa bussipysäkillä
tämä on se minä,
jonka haluan ihmisille kertoa
se nimetön kokemus,
jonka tarkkaan kuvaaminen vie eliniän

Salaliitto

sata kertaa kaikki toistuu
sata kertaa, me viisivuotiaat aikuiset
riitelemme keskustelutekniikoista
keskustelemme kuoliaaksi riidat
käteen jää tyhjyys, hämmennys
uskaltaisiko jo halata?

kimppakyyti, lähijuna
väsynyt seikkailu kotia kohti
tuijotamme ulos ikkunasta
välillä tietäväinen vilkaisu toisiimme
luemme lehtiä, kannet lupaavat paljon
sisältö aina lattea:
iltaan taittuva sunnuntaipäivä

Metakrapula

niska kipeänä
sunnuntai amarillossa
ei krapula, mutta jotain sinne päin
musiikkikin on paskaa

jaettu ahdistus
jotain nautinnollista siinä on
muisto eletystä dekadenssista, silloin joskus
elektro-autotune tekee todellisuudesta horjuvan

yöt ja päivät
tapaamme toisemme
ystävän tunnistaa silmäpusseista
vaisusti tervehdimme:

jatkamme taivallusta
raa'an auringon alla silmiä siristellen
emme puhu
kaikki on jo sanottu

Tauko, huokaus

kirjoittaa kirjoittamisesta - aina muodissa
tuskailla ajatusten kanssa päiviä, viikkoja
hautoa ideaa, pelätä ettei se kuitenkaan kanna
tuijottaa tyhjää tekstitiedostoa lasittunein silmin

siivota kämppä
viikata pyykit
kokeilla uutta reseptiä
pelata miinaharavaa (tunteja intohimoisesti)
juoda liikaa, soittaa kaatokännissä itkeä poikaystävälle
päättää laskuhumalassa ettei mistään tule mitään

aamun valjussa, julmassa valossa
oksentaa paniikinomaisesti kivuliaasti sanat ulos
toivoa, ettei tällä kertaa tullut tehtyä kauheeta paskaa

Introspektio

unisex-vessa teki minut onnelliseksi
alan uskoa elämän pieniin iloihin
ja vaikka olen postmodernisti
on suhteeni Itseen hämmentävän essentialistinen

internet-sukupolven indigolapsi
syntynyt vanhaksi ja kyyniseksi
omien ajatusten kommenttiraita
tekee toisinaan vaikeaksi puhua yhtään mistään

mut antaa olla tänään
vaihdetaan vapaalle
aikaa itselle
ei huolta huomisesta
ja kaikki muut latteudet
henkilökohtaisesta emansipaatiosta

nostan käteni pystyyn
en saa rauhaa itseltäni
            -nyt se on sanottu, nyt se on totta

Liian paljon liian pian

mulla on ristiriitainen suhde
mintunvihreisiin taloihin
toisaalta: ajatus on kaunis
mut yleensä toteutus gone horribly wrong
rikkoisinko tänään kaikki säännöt?

                  sanovat:
                  -kirjoitan liian henkilökohtaisesti
                  -puhun liikaa itsestäni
                  -tuijottelen omaan napaani
                  -vaadin itseltäni liikaa ja muilta vielä enemmän

                  vitut siitä (ja sun tunteista)
                  jos tyylini ei miellytä
                  voit imee jättikyrpääni
                  kuulosuojaimet korvilla

just nyt oon ikinuori
ja tän hetken aina oikeassa
ja kirjoitan puhekielistä tekstii jos haluun
koska mun elämä alkoi uudestaan taas

Dysforia

asunnossani ei ole peilejä
nukun mahallani
että olisin litteämpi
edes unissani

ruumiini vierashuoneessa
sijaan ruusukuvioista tapettia katsellen
vuoteeni uudestaan ja uudestaan

kirjoituspöydällä vanha herätyskello
tikittää, mutta viisarit eivät liiku
täällä aika on aina "ei vielä"

pakotan ruokaa nieluuni
ei ole nälkä
kaikki ruumiillinen kuvottaa

Haaveita

hetket taittuvat kohti toisiaan ja meitä
vaikka käsin koitamme pitää niitä loitolla
vaikka käperrymme tulen ääreen pörröisinä
tulee ikkunoista aina toisia
tulee aamu ja huokaukset ja täytyy mennä kotiin

en tykkää siitä että olen rikki ja pelkään
tahdon karkottaa maailman oveltani kauas
tahdon nuuhkia tuulta, joka tuo mereltä kylmää
ja katsella jäiden lähtöä
ja hajoilla kauneuteen kun se on aina niin vaikeaa

sitten eräänä aamuna herään vierestäsi
ja tajuan, ettei enää tarvitsekaan lähteä pois
ja tajuan, että kaikki päivät ovat meitä varten
vaikka välillä käydään kaupassa
vaikka kävelytetään koiraa ja leikitään aikuista

Noin. Nyt tänne on oksennettu viime syksynä ja tänä keväänä syntynyt materiaali ja vähän vanhempaakin matskua. Saa kommentoida, kritisoida, vihata, tykätä.

Codename: Bittersweet

I'm in a desperate loop
round and round
inside your head, my heart
need, lust - disgust
how is it you control me so?

and I want it to happen
round and round
inside my heart, an ache
only you can dull
I come back to you, smiling

and I fucking love ev'ry second of it

----

(3.3.2011)

Luova ulostulo

puoliunessa
huhtikuinen aamupäivä
olisin saanut nukkua vielä
mutta en osaa enää hyvin
kellun valkeassa kevätvalossa
odotan kesää, lämpimänraukeaa
ja syliini sinua, rakas

ajatuksissani
hion särmiäni jalkaraspilla
pois vihaisuus ja pelko
että saisi aikaan taidetta
sohvassa hento tunkkaisuus
tupakansavusta, pitkästä yöstä
ja haaveistani sinuun

----

(5.4.2011)

Kevät

Kevät toi katusoittajan.
Kevät toi feissarin.
Kevät toi megafoniin pelastusta saarnaavan.

Auringon ja sulavan lumen täplittämä kaupunki
tuoksuu vedeltä ja kuivuvalta asvaltilta.
Hengitän syvään, askel on kevyt.
Olen tarpeeksi itselleni,
en tarvitse kainalosauvoja tänään.

Kevät toi puistossajuopottelijan.
Kevät toi terassilla istujan.
Kevät toi rakastuneen ja rakkaudesta haaveilijan.

Talven alta paljastuvat
vähä vähältä viimevuotiset synnit
kaikkien nähtäväksi, hävettäväksi.
Pian ne lakaistaan kesän alta pois.
Tikulla silmään sitä joka.

----

(14.3.2011)

hääpaniikkiunesta herään
olen tyyni, venyttelen hitaasti
öinen veden tuoksu ja syksyä lupaileva tuuli
viipyvät mielessäni, pyhä hetki
sisälläni kiemurtelee savu
voin hiukan pahoin, mutta hymyilen

en ole synkkämielinen ihminen
mutta melankolia minussa on
ja hiljaisuus, pysähtyneisyyden taju
loppukesä herättää minut
välillä taas pimeää, vihdoinkin

olen toisinaan itsekeskeinen ja ylimielinen
minun jumalani eivät ole pastellisävyisiä

----

(25.7.2010)

hajataitto tekee valosta liljoja silmissäni
istun Cosmicissa, katselen sisäänpäin
lasiveistos, savunvärinen
kellun tässä hetkessä
tupakka välillä, lisää kahvia
yksi kerrallaan sanoja muistioon
tästä päivästäkö alkaa uusi ajanlasku?

todellisuus on hauras
muodostuu tuoksuista, äänistä ympärilleni
ja sanoista, löydän niistä voimaa taas
kellun tässä hetkessä, se on kotini
menen veteen kun löydän kalliorannan
katselen polviani vihreän veden lävitse
kesä kovettaa jalkapohjat ja kuorii

avaan toisen muistion
kirjoitan siihen kaikkien rakkaitteni nimet
alkaen itsestäni

----

(17.7.2010)

Moment of clarity

though, these days, I feel better overall
there's more dysforia, more dissonance
intensely connected to my renewed self
to shedding the chameleon skin I wore for so long

getting accustomed to
again feeling otherness in this reality
to the dirt and banality of the everyday
I embrace the not-fitting in
I embrace the uneasiness
it's me, and being me is glorious
I navigate the narrow streets with grace

and today, it's you who makes me smile
inwards, to greet myself laughing
we share of the secrets
the forbidden knowledge
of pleasure
of glee
of madness
of pain

treading the paths of the new occult
the paths of the absurd
in love

----

(14.12.2010)

Katumusharjoitus

saastainen
se sinä olet
sinä ja kaltaisesi
kusetat itseäsi
ja niin kusetat muita
kun et malta pitää
housuja jalassa

tunteen palo
voimasi, tuhosi
ja kauhistava katumus
syö matona ihosi
miettisitkö etukäteen
ettet joutuisi tähän
häpeä, häpeä

----

(26.11.2010)

Kasvukipuja

tämän tiedän:

lihas ei säry, se repeää
mutta peililasiin valettu sydän
menee helposti säröille;
hauras

pohjoinen, tyhjä ilmansuunta
kylmyys tekee minusta vakavan
jään odottamaan kevättä
vaiti

yhden lämmin syli, hymy
eivät poista kaipuuta toiseen
mutta voivat sitä lievittää hetken

nämä tiedän, jos muuta en

----

(25.11.2010)

Huuruinen ikkuna

niin väsynyt että melkein oksettaa
istun, maailma ympärillä tyhjä
korvissa suhisee

jääkaapin hurina, tasainen
piirtää kuvioita minuun
toistuva liike, ne helvetin fraktaalit
tässäkin - ihoni alla, jälkinä sinusta

nämä tukahduttavat väsymyksen hetket
nämä palelun, vapinan, tyytymisen hetket
olen itsessäni kiinni tiukemmin
ja sanoissa, kudon niistä nuttua
vaikka luulisi, että intohimo ja aatteen palo
tekisivät luovaksi, ja ylivalottuneet kesät

en ehkä vihaa hiljaisuutta niinkuin luulin
en ehkä olekaan vain kirkkaita värejä, tulisielu
jos vaikka tästä hetkestäni jotain oppisin

----

(25.11.2010)

Kaukaa menneisyydestä, noin vuodelta 2003, uumoilisin

---

Lintu, auringonkehrä otsallasi
Sinä katsot kuinka rämmin kohti
Ja kun lähdet, minä seuraan
Sokeana, pysähtymättä kysymään tietä
Siltä mikä jää taakse
Sinun poskillesi on siroteltu kultahiekkaa
Ja hiuksiesi tuoksu, tienviittani
Kaikki ne sanat jotka vaihtuivat huomaamatta
Ja mukaan livahtanut leikkimielinen iva
Yö lipuu aamuun;
Viet minut kukkivaan ruusutarhaan
Jota elokuu ei vielä löydä
Josta vesi virtaa pois, hämärään
Ja minä olen päiväperhonen

---

August I crown you
Yellow and gold I crown you

Yellow for the midday sun
Gold for the wheatfield vast

I crown you gold and yellow
I crown you August

You are the lazy queen
You are the sunshine queen
Gentle, yet demanding
Heavy air and withering roses

August I crown you
Yellow and gold I crown you

Yellow for the melting butter
Gold for the lover's hair

I crown you gold and yellow
I crown you August

The queen of wheatfield gold
The queen of the hunter's moon
The queen of sunburst yellow
The queen of the afternoon

August I crown you
Yellow and gold I crown you

Yellow for the cat's eyes
Gold for the wedding ring

I crown you gold and yellow
I crown you the August Queen

Zep Tepi

I pause
trying to catch clarity
trying to catch the moment
in which I exist
beneath the folds of linear time

I write
again, my name over and over
again, my love over and over
to make it feel real
to be here instead of over there

A struggle
starting again every morning
starting again on every breath
and again when I close my eyes
- the darkness inside never sleeps

the snake is always born anew
gnawing at the roots of my Self;
and though I bear my father's light
my triumphs are finite

I breathe
I slowly let the tears come
it purifies me, being broken in this moment
I lift my face towards the sky
I, too, am born anew today

I do not eat my heart.
I do not eat my heart.
I do not eat my heart.
I do not eat my heart.

----

(23.10.2010)

haikeus tuli luo
se tuttu, jota jo odotin
koska en osaa kohdata
onnea milloinkaan ilman

häkellyin täysin
astuit puun takaa elämääni
ohi puolustusjärjestelmän
vaiensit hälyttimet yksi kerrallaan

järki väistelee
yhtä aikaa syvä rauha
ja levottomuus, niin valtava
että haluaisin kirkua

silmät kiinni hymyilen
ihan vähän vain, vaiti
ja nautin, kupliva kipeä ilo
tekee tunteestani todemman

----

(16.10.2010)

Taas blogailua - tuleeko sille koskaan loppua?

Poistin huumoriblogini, koska en jaksanut päivittää sitä. En oikeastaan ole kovin hauska ihminen. Nyt perustin runoblogin, koska... no, kirjoitan runoja ja haluaisin ainakin leikkiä, että niitä lukee joku. Päivitän silloin kun tulee uutta, näin alkuun lyön tänne läjän kaikkea vanhaa ja vähän uudempaakin. Sekä suomeksi että englanniksi, miksei joskus jollain muullakin kielellä jos oikein innostun.