Juho lähti nimismiehen rengiksi
kahden ja puolensadan kilometrin päähän
eteni siltavoudiksi
ja nimesi poikansa itsensä mukaan
sosiaalinen nousu jäi yhteen sukupolveen;
nuorempi Juho, sorvarin kisälli
menetti toisen silmänsä työtapaturmassa
Maria kuoli punatautiin kymmenvuotiaana
kirkonkirjoista nimiä ja numeroita
voiko niistä tuntea ihmisen?
tahraisten musterivien väleissä
häilyvät ilkkuen mahdolliset maailmat
kun kahlaan digitoidussa arkistossa
etsimässä itseäni
Eetu pakeni sisällissodan jälkeen itään
ja palasi, Olgalla punainen käsivarsinauha hääpuvun alla
tuli uusi sota ja uusi lähtö ja
uusi Liinala, kun vanha jäi maahan jota ei ole
ja Olavi täytti kahdeksantoista vuonna neljäkymmentäneljä
puolikas isovanhempien kirjeenvaihtoa
löysin kellastuneet kuoret pari vuotta sitten,
silloin äijä vielä eli, silloin en vielä tohtinut
lukea kuin sormien välistä kurkistellen
lisään sanat nimien väliin, numeroiden
vuosien varrella myyteiksi muuttuneiden
tarinoiden kehyksiksi
"Tunnetko Sinäkin sen?" kirjoitti Olli Mirjalle
ja neljän vuoden päästä Hanna
pellavapäineen, sitten Tapani ja Katri ja kaikki ne
valokuvat juhlista, hiihtokilpailuista, Heramaasta,
kesäisistä päivistä polkupyörällä ajamisesta
me olemme keijujen sukua sanoo äitini minulle
sanoo Hanna ja pukeutuu siniharmaaseen usvaan, ripustaa seinille
kaikki revontulien värit
talossa, jonka Olli rakensi
me olemme keijujen sukua, melkein liikaa
ollaksemme olemassa
yhdeksäntoista, vaarallinen ikä, kaiverrettu
mieleeni kolmen nimen viereen
Anna ja Uuno, silmäpuolen lapsista
vanhin ja nuorin, vuosisadan takaa, en tiedä heistä mitään
mutta kolmannesta tiedän
olen nähnyt kaikki ne valokuvat
Tapani - kultakiharainen, polkupyörän selässä
ylioppilaslakissa juro ilme kasvoillaan
keinumassa puun latvassa
Tapani, enoni, jonka tapaamisesta
myöhästyin vain parilla vuodella
me olemme myös ruumiistamme kiinni todellisuudessa
sanon äidilleni, ja kampaan turkkini kiiltäväksi
pukemani karhunnahka on kasvanut
ihooni kiinni
