Kun kaikki on tältä keväältä tehty
(tai melkein ainakin, en kaikkea ehkä muista)
kellun tässä, toukokuisena lauantaina,
hämilläni siitä, ettei ole pakko
koko ajan mennä ja tehdä.
Hengailen Kirjakahvilassa,
totuttelen joutenoloon varovaisesti nauttien.
Pidän seuraa ylivilkkaalle rap-artistille
- toinen keskittymishäiriöinen,
on heti helppo tulla juttuun.
Puhumme hybridi-ihmisistä,
miten kaikkialla on aina erilainen, erottuva.
Lokerosta toiseen, raja-aitojen yli
aina väärälle puolelle, tai sitten
tasapainoa etsien, horjuen
veitsenterällä,
keinulaudalla.
(Kirjoitettu 17.5.2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti