Laulu tuulenjumalasta

Askeleesi tuulessa kuulen.
Niin monta tietä eessäs aukeaa.
Et tulevaa tunne; sitä tunne ei kukaan.
Ei määränpäätään
ennenkuin sen saavuttaa.

Muistojen kantaja!
Kuningas tuulisen aamun.
Pilvien vartija.
Antaja kevään ja naurun.

Askeleesi tuulessa kuulen.
Niin monta tietä eessäs aukeaa.
Eilisen herra, aikojen ruhtinas,
sinä näytät meille
tarinoiden lähteen.

Kanssani kulje!
Käteeni tartu ja johda.
Lauluni kuule.
Sulje mut syliisi
ja huomiseen ohjaa.

Valmiiksi tulemisesta

Kun kaikki on tältä keväältä tehty
(tai melkein ainakin, en kaikkea ehkä muista)
kellun tässä, toukokuisena lauantaina,
hämilläni siitä, ettei ole pakko
koko ajan mennä ja tehdä.

Hengailen Kirjakahvilassa,
totuttelen joutenoloon varovaisesti nauttien.
Pidän seuraa ylivilkkaalle rap-artistille
- toinen keskittymishäiriöinen,
on heti helppo tulla juttuun.

Puhumme hybridi-ihmisistä,
miten kaikkialla on aina erilainen, erottuva.
Lokerosta toiseen, raja-aitojen yli
aina väärälle puolelle, tai sitten
tasapainoa etsien, horjuen
                                                      veitsenterällä,
                                         keinulaudalla.



(Kirjoitettu 17.5.2014)