muutama minuutti venyy ikuisuudeksi, ehtii
pohtia monenlaista.
Entä jos bussi ei tule?
Entä jos natsit tulevat?
Entä jos bussissa on natseja?
Entä jos Varissuolla on natseja?
Entä jos näytän liian homolta, entä jos en jaksa
juosta, entä jos käsivartta hiertävä sanka
jää ranteeseen kiinni eikä ostoskassia saa
pudotettua, entä jos kukaan ei reagoi, entä jos
kuskia ei kiinnosta, entä jos en
ehdi soittaa apua,
entä jos?
Jos pitäisin avainnipun kädessä koko ajan.
Jos teeskentelisin puhuvani puhelimessa
bussin tuloon saakka.
Jos menisinkin vain työhuoneelle tuohon
ihan lähelle, nukkuisin lattialla.
Jos en olisi laittanut värikkäitä kenkiä.
Jos olisin mennyt aikaisemmin kotiin, tai toista kautta,
tai jos olisin älynnyt olla joku toinen.
Jos pääsisin kotiin ja romahtaisin sohvalle itkemään.
Sitten sitä muka pitäisi
pystyä suunnittelemaan tulevaisuutensa
neljäksi vuodeksi eteenpäin.
