muovinen rengas nilkassa
piirtää elämääni paksut ääriviivat
joiden sisällä mittasuhteet
hämärtyvät, kokemukset
saavat uusia merkityksiä
kuohuviinilasillisesta tulee
suuri kapinateko, bussista
jäämisestä maailmanloppu
mutta kotitalon alaovella seistessä
minuutit venyvät loputtomiksi
tylsistyneenä odottelujen ja
ehtimisestä stressaamisten
dialektinen suhde, hengästyttävä
kotona kaikki maailman aika
mutta mitään ei jaksaisi tehdä
seitsemännen viikon lopulla vasta
toivoin ensimmäistä kertaa
että voisin juoda, tulla humalaan
ja silloin tajusin unohtaneeni
miltä kaupunki tuntuu aamyöllä
