kaukaisen jumalattaren paluu;
hetki talven hiljaisuudessa
levitän vaaleanvihreän lakanan
pöytäliinaksi, kevätnurmeksi
huviretkeläisten istua
tässä hetkessä ja kaikissa
maailmoiden välissä, rauhaton
tunnen kulkusuuntani, mutta
pääsenkö ikinä perille asti?
silti jalkani kantavat
paremmin kuin koskaan
olen avannut silmäni
maailmaa ja itseäni kohti
enkä pelkää varjoja enää
jumalattaren paluu, ja minun
vieraasta maasta, josta yritin
tehdä omaani toisen mieliksi
